Tiibetinmastiffi

Tiibetinmastiffi on alkuperäiseltä käyttötarkoitukseltaan Himalajan paimentolaisten työkoira ja Tiibetin luostareiden perinteinen vahti.
Tänä päivänä sen vahtimistaipumusta voidaan hyödyntää laumanvartijana.

Tiibetinmastiffi on ikivanha tiibetiläinen rotu, jonka käyttötarkoitus on ollut toimia luostareiden vahtina, jakki- ja lammaslaumojen sekä paimentolaisten telttakuntien suojelijana ja taakkojen kantajana. Rodun historian juuret juontuvat muinaiseen Roomaan aina vuoteen 500 eKr. Vielä tänäkin päivänä voi tavata Himalajan ylätasangolla tiibetinmastiffin paimentamassa omatoimisesti jakki- ja lammaslaumoja. 

Muinaiset matkalaiset kuvasivat aikoinaan tiibetinmastiffia - tosin ehkä vastoin parempaa tietoa - aasin kokoiseksi, "tiikerin kanssa risteytetyksi", uskaliaaksi ja hurjaksi koiraksi. Se mainittiin lahjomattomaksi ja ehdottomaksi vartijaksi. Alkuperäisillä alueilla tiibetinmastiffit ovat vapaana vartioivia koiria, jotka työskentelevät pareissa/laumoissa, tekevät päätöksensä itsenäisesti, ja joiden reviiri on laaja. Meidän yhteiskuntamme vaatimukset ovat kuitenkin toisenlaiset.

Tiibetinmastiffi tarvitsee aidatun alueen, josta se tavallisesti valitsee hyvän tarkkailupaikan, valvoen, että mitään yllättävää ei pääse tapahtumaan. Se hakeutuu mielellään korkeille paikoille vahtimaan ympäristöään.

Jos se voi jostakin rauhallisesta nurkasta koko ajan varmistua siitä, että kaikki on järjestyksessä, se makaa rauhallisena, näennäisen välinpitämättömänä jopa tuntikausia, jos sen isäntä ei muuta olinpaikkaansa. Aidattu alue on välttämätön, koska koirat ottavat mielellään hyvin laajan reviirin, eli karkaavat. Reviirin muodostaa yleensä kotipiha, mutta sellaiseksi voi muodostua esim. nuotiopaikka, jos siellä on tovi istuttu ja paistettu makkaraa, tai lenkkipolku joka kierretään joka ilta. Reviiri vaikuttaa selkeimmin vahtimisen intensiteettiin ja koiran itsevarmuuteen.

Reviirillä konfliktia ei vältellä tilanteessa jonka koira/lauma kokee uhkaavaksi. Normaalit uhan karkoitusmenetelmät ovat silti käytössä, eli haukkuminen, murina ja valehyökkäys. Reviirinsä ulkopuolella tiibetinmastiffi on usein säyseä, ei tunne tarvetta hallita tilanteita, eikä reagoi pieniin ärsykkeisiin. Reviirin ulkopuolella varoittavia signaaleita näytetään pidempään ja konfliktia pyritään välttämään. Reagointikynnys on korkeampi kuin monella muulla laumanvartijarodulla. Tiibetinmastiffi ei pidä suljetuista tiloista. Vahtiviettiään se toteuttaa mm. haukkumalla kaikissa reviirikseen kokemissaan paikoissa. Se viihtyy hyvin ulkona talvellakin. 

Tiibetinmastiffi ei ole "helppo koira", vaan maineensa mukaisesti itsenäinen. 

Luonteeltaan tiibetinmastiffi on pidättyväinen, rohkea ja säyseä, mutta vartiointitehtävissään lahjomaton. Karskiudestaan sekä suojeluvaistostaan huolimatta tiibetinmastiffi on hyvin hellä omaa perhettään kohtaan. Se saattaa toisinaan vaikuttaa välinpitämättömältä ja etäiseltä, mutta sillä tuntuu olevan kyky ymmärtää ihmistä. Tiibetinmastiffin tulee antaa ympäristölleen itsevarma kuva isohkosta, valppaasti esiintyvästä, vahvaturkkisesta ja kiltinnäköisestä, mutta mitään pelkäämättömästä ympäristöään tarkasti seuraavasta koirasta, joka on luonteeltaan pidättyväinen, kuitenkin toisaalta hyvin leikkisä. 

Tiibetinmastiffi tarvitsee paljon liikuntaa ja se soveltuukin parhaiten maaseudulle tai harvaan asutulle taajama-alueelle, ei missään tapauksessa kerrostaloon. 

Tiibetinmastiffi on hitaasti kehittyvä ja monella tavalla alkukantainen rotu. 

Sen olemus on vaikuttava, arvokas ja eleetön. Sillä on paljon sellaisia vaistoja ja käyttäytymistapoja, jotka ovat jo hävinneet pidemmälle jalostetuilta koirilta. Esimerkiksi nartuilla on juoksu vain kerran vuodessa. Rotu on hitaasti kehittyvä, nartut kehittyvät valmiiksi vasta 2–3-vuotiaina ja urokset aikaisintaan 4-vuotiaina. Rotumääritelmän mukaan koko on uroksilla >66cm  ja nartuilla >61 cm. Käytännössä koirien koko vaihtelee sukujen ja kasvattajien painotuksen mukaan, narttu voi painaa noin 30-50 kg ja uros vastaavasti noin 40-60 kg, riippuen lähtökohdista. 

Rotu on koko olemassa olevan kannan osalta melkoisen kirjavaa kokonsa ja rakenteensa puolesta. Voimakas, anatomisesti terverakenteinen, raskastekoinen, vankkaluustoinen, hyvin liikkuva, rotumääritelmän mukainen, vahva- ja terveluontoinen, hyvän suojeluvaiston omaava ja omistajaansa "palvova" yksilö on rodun ihanne. Liikkeissään rotu on tunnettu urosten osalta arvokkaaksi ja joustavaksi, narttujen liikkuessa taas kevyesti, ravaajatyyppisesti. 

Tiibetinmastiffin turkki on helppohoitoinen, vaikkakin runsaskarvainen. Erityisesti keväisin karvanlähdön aikaan koiraa on harjattava säännöllisesti.

Tiibetinmastiffin karvapeitteen tulee olla karkeahko, paksu ja tiheä, hyvin likaa ja kosteutta hylkivä, eikä lumikaan siihen hevin tartu. Karvan pituudessa on vaihtelua rodun sisällä aina hyvin niukkakarvaisesta runsasturkkiseen.  Karvan laatu on tärkeämpi kuin määrä, eikä liioiteltu turkin määrä tai pituus ole toivottavaa. Oikealaatuisen turkin hoidoksi riittää kunnon harjaus ja perinpohjainen kampaaminen etenkin keväällä karvanlähdön aikaan. Karva vaihtuu vain kerran vuodessa, mutta silloin sitäkin perusteellisemmin.

Tiibetinmastiffi voi olla väritykseltään musta punaruskein merkein (black & tan), sininen punaruskein merkein (blue & tan), kokonaan musta (black), kokonaan sininen (blue) tai kullanvärinen (golden). Kullanvärisen koiran väritys voi vaihdella aina soopelista ruskeaan.

Kuvia eri värisistä tiibetinmastiffeista löytyy kuvagalleriasta.

Tiibetinmastiffin kouluttaminen ja sen kanssa harrastaminen vaatii omistajalta kekseliäisyyttä ja huumorintajua.

Tiibetinmastiffi vaatii aina asianmukaisen tapakasvatuksen, koulutuksen ja käsittelyyn totuttamisen. Motivointi ja erityisesti motivaation säilyttäminen toistoissa on haastavaa. Nuorilla koirilla on jonkin verran miellyttämisenhalua, mutta vanhemmiten sekin vähä usein katoaa. Tiibetinmastiffi on uskollinen ja omistautuva, mutta ei osoita sitä liehakoimalla. Esimerkiksi omistajan tullessa kotiin, ei koira välttämättä säntää tervehtimään innostuneesti, vaan heilauttaa hieman häntää vahtipaikallaan. 

Tiibetinmastiffin kanssa voi harrastaa eri lajeja, mutta useimpiin kokeisiin ja kilpailuihin niistä ei ole kuin ehkä huumorimielessä. Lajit, joissa koiralta vaaditaan motivaatiota työskentelyyn ja miellyttämisenhalua, voivat olla haasteellisia (esim. TOKO, Rally-toko).

Sen sijaan "itsenäisemmät" lajit, joissa koiralta ei vaadita mekaanisia suorituksia voivat olla tiibetinmastiffillekin mieleisiä (esim. Nosework, MEJÄ). 

Koiranäyttelyt ovat suosituin harrastuslaji tiibetinmastiffin omistajien ja harrastajien keskuudessa. 

Koiranäyttelyitten perimmäinen tarkoitus on palvella koirien jalostus- ja kasvatustyötä. Suomen Tiibetinmastiffit ry järjestää myös vuosittain erikoisnäyttelyn, johon osallistumisoikeus vain tiibetinmastiffeilla. Se on oiva tilaisuus nähdä yhdellä kertaa jopa kymmeniä tiibetinmastiffeja ja tutustua rotua omistaviin, harrastajiin ja kasvattajiin.

Lue lisää koiranäyttelyistä Kennelliiton sivuilta.